Parasta just nyt niin töissä kuin vapaalla

Työmaalla on mukavaa ja päivä päivältä vain pitää kaikesta enemmän ja enemmän, niin rutiineista, lapsista jne.  

Kahdesta syystä olen kuitenkin positiivisella mielellä myös töiden loppumisesta; mun selkä on ollut täällä välillä tosi kipeänä, (oirehtinut jo vuosia mutta täällä nyt ehkä pahiten) sillä työergonomia ei ole mikään paras lattialla eri asennoissa istuen, milloin syötät missäkin asennossa ja milloin nostat lapset miten sattuu. Itse huomaan olevani ainakin aivan kasassa sillon kun nukutan lapsia, ellen satu pääsemään nojaamaan seinää vasteen. 

Toiseksi, alkaa oman työn sellainen tavoitteellisuus ja "missä voisin vielä parantaa" - ajatukset loppumaan. 

Ollut pidempään jo mielessä, että jotain haluaisi lasten kanssa leikkiä/askarella, mikä nimenomaan lähtee itsestä ja on itse toteutettu juttu. Tänään sitten ideoitiin Juulian kanssa, että tehdään meille molemmille muistoksi kotiin sydämet, johon painetaan lasten kädenjälki. Tuumasta toimeen, homma lähti liikkeelle tänään heti ja saatiin käsiäkin jo paperille. Jee, katsotaan miten ihana tulee kun on valmis :)

Samalla tuli myös olo, että miksei ole aikaisemmin vaan rohkeasti ehdottanut sitä ja tätä askartelua tai tekemistä, kun nytkään ei ollut mitään ongelmaa ja Janire vain tokaisi että hyvä juttu, lapset tykkäävät tälläisista jutuista. 

 Lempilapsosetkin on itsellä. Vauvaryhmästä on ehdottomasti Inaki. Itkupilli, kenellä oli alkuun isoja ongelmia nukkumisen kanssa. Alkuun oli ärsyttävä tapaus, vaikka samaan aikaan pikkumiehessä oli jotain hirveen söpöä. Inakin nauru on paras ja Inakin lempparileikki on ehdottomasti se, kun hypytetään sylissä. En edes tiedä mistä syvältä kehon syövereistä se nauru lähtee <3 Yksikin päivä kävin vauvapuolella moikkaamassa Inakia, jonka itkumussutus kuului luokkahuoneen ulkopuolelle, mutta vaihtui äkkiä onnelliseen nauruun, kun jotain menin Inakia huutelemaan ja höpisemään. Ihana lapsi <3

Janiren ryhmässä lempparini on Alex. Janire on nimittänyt luokkansa "enkeleiksi ja demoneiksi". Alex ja Enzo ovat beeäffät, mutta Alex rakastaa kuulemma enemmän Enzoa kuin Enzo Alexia. Ihanat pojat, niiden touhuja tarttisi oikeasti saada videolle. Vuoron perään paiskivat toisiaan leluilla päähän, ja välillä Enzo itkee ja lujaa, he tönivät toisiaan, juoksevat toisiaan karkuun ja juoksusta tönäisevät toisensa kumoon ja sitten taas halaillaan. Alex on touhukas  hymypoika :D

Itziarin ryhmässä ovat vanhimmat lapset. Itziarin luokassa olen nyt kolmesti pitänyt aamurutiinit englanniksi, joka kerta vähän erillä kaavalla. Luokassa on yksi todella fiksu poika, Adrian. Yksi kerta, kun kävimme numeroita englanniksi, taisin olla kolmosen kohdalla kun hän jo toisti nelosta, sama väreissä, ennenkuin ehdin kysyä mikä on violetti hän jo hoki sitä. Lahjakas kaveri. Tämän ryhmän kanssa kokeilin myös kerran tehdä tuomiamme Muumi - palapelejä. Se oli alkuun aika sähellystä ja jokainen kahmi paloja omakseen, ja sillä aikaa kun yritin saada muutaman muun lapsen kanssa jotain järkeviä paloja kasaan ilman että toinen ehtii hajoittamaan sitä, oli Adrian kasannut jo kolmasosan koko palapelistä. Hänen ja Arkaizin kanssa teimme vielä toisen palapelin mallikkaasti! 

Jos soseita ei lasketa, olisin täysin valmis syömään useita päiväkodin ruokia. Ne  näyttävät todella hyvältä. (Okei, pelkkää vihannesmössöä lukuun ottamatta). Viime viikollakin oli jokaisena päivänä sen näköistä ruokaa, että voisin syödä. Jotain revittyä possua, kanaa, ym. Päiväkodin ruoka näyttää paremmalta kuin useamman ravintolan annokset täällä mitä eteen tullut :D

Viime viikolla lapset söivät croquetaa, miten sen selittäisi, näyttää mozzarellapallolta, joita on eri makuina useista juustoista erilaisiin kinkkuihin, munaan, kalaan jne. Kysyin Leireltä mitä tuo on ja hän käski minun maistaa ja heti vastattuanu myöntävästi pitäväni kyseisistä palluroista hän alkoi jo selittää mistä löydän niitä ihan kotitekoisina Bilbaon vanhan kaupungin alusta ja ovat kuulemma erittäin buenoja kun vähän paistaa pannulla ja seuraavaksi hän jo esitteli kyseisen leipomon nettisivuja ja croquetas mikä lie eri makuja. :D Ihanan avuliasta, vaikken juuri edes kysynyt mitään sen koommin :) Pitihän niitä pari hakea samalla kun kävi illalla kaupassa ja maistaa ;) ei huonoja. 

Päiväkoti-elämästä vielä sen verran, että ajattelin aina, etten todellakaan halua työskennellä varhaiskasvatuksen puitteissa. Anoppi on perhepäivähoitaja ja sitä touhua on nähty siitäkin mitä se on ja  jotenkin aina suhtauduin jollain tapaa hyvin negatiivisesti alle kouluikäisten kanssa työskentelyyn. Opistolla kuitenkin kakkosvuoden aikana mulla tuli joku ihme mielenkiinto edes harkita työskentelyä pienten lasten kanssa. En tiedä miksi. Siksi olinkin mielissäni, kun kuulin että pääsemme päiväkotiin työskentelemään, että nyt tulee edes jokin kokemus ko. hommasta ja sitten on viisaampi onko oma juttu yhtään siellä suunnalla. Hyvä päästä kokemaan käytänössä, ennen kuin pistää papereita lastentarhaope koulutukseen. 

Lastensuojelussa haluan työskennellä ja se työ on hyvin palkitsevaa, mutta paljon mielummin pienten lasten kanssa, kuin teini-ikäisten. Vielä en ole täysin myyty tällä päiväkotikokemuksella siihen, että lähtisin varhaiskasvatuksen pariin, mutta koen, että mulla olisi päiväkodin maailmaan paljon annettavaa, ehkä jopa enemmän kuin esimerkiksi lastensuojeluun :) Eniten, mikä tuossa varhaiskasvatuspuolessa tökkii, on se, että se on hyvin kipeys-altis paikka! Sieltä ne mahataudit sun muut influenssat leviävät ensimmäisinä. Muutenkin oon niin herkkä ja huono vastustuskyky, että jos löytäisin itseni päiväkodintätinä, olisin varmaan koko työurani jossain ikinuhassa :D Katsotaan mitä tulevaisuus tuo :) 

Viime viikonloppu oli ilmoiltaan kokonaisuudessaan tähän asti paras ja myös todella ihana, varmaankin paras viikonloppu täällä<3

Torstaina lähti talviturkki Negurin aaltoihin! 

Perjantaina vietettiin ihana, paras, lämmin, ikimuistoinen jnejne. iltapäivä Anan ja Aitorin kanssa. Treffimme alkoivat Anan kotoa, jossa meitä odotti Anan ihanat vanhemmat ja sisko herkullinen paella pannu ja jälkiruoaksi mansikoita ja kermavaahtoa! Siitä jatkettiin purjehtimaan Anan isän johdolla heidän purjeveneellä. Taisi olla meille jokaiselle ensimmäinen kerta purjeveneessä, todella mahtava kokemus! 8) Tästä ollaan hyvin kiitollisia vieläkin, sanat ei riitä kuvaamaan! 

Lauantaina viikonloppu jatkui tekemisen meiningillä. Lähdettiin työkaverimme Garazin ja hänen poikaystävänsä kanssa maakuntamatkailulle. Auton mittariin tuli yli 250km päivän aikana kun ajeltiin upeissa maisemissa ja mutkittelevissa vuoristoteillä :) 

Sunnuntaina nokka kohti Balmasedaa ja keski-aikaisille markkinoille! Kiitos Ellan työkavereille tämän tapahtuman mainonnasta.. :) Aivan huisi reissu, oli jos jonkinmoista elukkaa ja kamelin selässäkin käytiin kikatusten kera. Päivän  lämpötilat oli tosin jo vähän hiostavat.. :D 

Loppuun vielä mainintaa, että sain perheeni tänne vappu viikonloppuna. Oli kivaa mutta myös hassua jakaa heidän kanssaan muistoja täältä samoilta kujilta joita itse kulkee ja oli kiva näyttää paikkoja :) He pitivät kaupungista kovasti ja Antti erityisesti oli tapaksien eli pintxojen perään ;)

Heidän lähdettyään olo oli tosi hämmentynyt, mutta seuraavana päivänä tuntui jo siltä, että kävikö ne muka edes täällä :D

Kiitollinen näistä kaikista päivistä ja elämästä täällä <3

- Nina