Työtä ja vapaa-aikaa

Heipparallaaa!

Viikot vierii ja samalla vähenevät.

Aluksi pohdintoja ja sisältöä töistä. Itsekin olen päässyt nyt työskentelemään isompien puolelle. Tykkään kyllä molemmista puolista, niin vauvoista kuin vanhemmistakin. Onhan noissa vanhemmissa lapsissa parempaa se, että sut oikeesti noteraataan ja moikataan ja tullaan höpöttämään.
Kun taas vauvojen kanssa vain "olet".

Vauvapuolella jäi kerran "aamutuokio" kokonaan omalle vastuulleni. Aamutuokiossa käydään läpi muutama eläin ja sitten lauletaan eri lauluja. Pidin tuokion englanniksi ja lampaan kohdalla tuli totaalinen jäätyminen että mikäs tää nyt olikaan... :D Sheeppihän se. Ehkä jatkossa muistan. Lauloin englanniksi tuikituiki tähtösen ja sen jälkeen ohjaaja huikkaa kakkojen keskeltä, että laula vielä jotain sitten vaikka suomeksi josset muuta muista. Jänis istui maassa torkkuen - sai jopa yhdet zalozalot. Eli taputukset. ;)

Viime torstaina oli kirjapäivä. Jokainen lapsi oli tuonut päiväkotiin mukanaan kirjan ja meidän vauvoja oli torstaina paikalla kuusi, joten jokainen kirja luettiin ja kirjojen luku korvasi aamutuokion. Osa kirjoista luettiin läpikotaisin, osa sieltä täältä. Tämä allaoleva kirja "kohokuvioineen" oli lemppari, sitä hämmästeltiin ja sille hymyiltiin kovasti.

Töissä on tullut juteltua niin paljon kaikkea, ettei edes muista mistä kaikesta. Arkisista tavoista ja asioista Suomen ja Espanjan välillä, Baskin kulttuurista, nimistä, töistä, koulutuksesta..

Eräs päivä juttelimme vanhemmuudesta ja Baskimaalla ainakin? äidiksi tullaan yleensä 30 vuoden kieppeillä, aikaisemmin harvemmin. 20-25 vuotiaita synnyttäjiä on vähän, ja yli 25-vuotiaitakin vähän, että lähemmäs kolmekymmentä on tyypillisin ikä. Teinivanhemmuus tosin on yleistä ja heitä on kuulemma paljon. Eli voisiko sanoa, että täällä keskimäärin synnytetään 30-vuotiaana tai sitten parikymppisenä ja sen alle :D

Päiväkotimme miespuolinen pomo ei kuulemma ikinä poistu toimistostaan ja työkaverini olikin yksi päivä hämillään, kun pomo tuli ihan luokkatilaan asti (alunperin toiselta työkaverilta kysymään jotain) ja vastauksen saatuaan jäi ihmettelemään lasten touhuja ja vielä kädestä pitäen "kävelytti" yhtä muksua, kuka pian painaa menemään tuhatta ja sataa. On sen verran touhukas ja kävelyintoinen ;) Tämän jälkeen sain pitkän selostuksen pomoista ja mm. he eivät juuri lapsista välitä.

Mun mielestä päivät töissä menee nopeasti. Pariin ekaan viikkoon verrattuna pari viime viikkoa ovat olleet senkin suhteen parempia. Oikeestaan viimeinen puoli tuntia on kaikkista pahin ja ainoa sellainen. Se vaan matelee ja siinä on eniten hiljaista. Tänään tosin yllätyin, kun katsoin kelloa ja päivän päättymiseen oli aikaa 12minuuttia. Ihan hieraisin silmiäni että mitä, onko oikeesti päivä näin hujahtanut.
Tänään oli hyvä maanantai. Yleensä samat lapset huutaa ja parkuu ja tietyillä tietyt vaivat ja ongelmat. Yksi Vera, joka päivästä toiseen heti aamuisin vollottaa luokan ovella ja sängyssäkin sitten menee nukkuminen vaan parkumiseks ja sängyn laidalla seisomiseksi, ruokailun onnistumisesta ilman parkumista puhumattakaan!! niin tänään ei päästänyt kyyneleen kyyneltä, eikä tietoakaan itkusta. Ei edes alaleuka väpättänyt. Tyttö oli koko päivän yhtä hymyä ja virnettä. Ihana :D<3 Ruokailukin sujui Veran kanssa niin, ettei tipan tippaa osunut ruokalappuun!! Työn pieniä iloja? ;) Kuten myös se, että perjantaina onnistuin saamaan isompien puolella 8 lapsesta 6 nukutettua työkaverin vielä takuten yhden ja saman kanssa. Noh, tais olla vaan tuuria :D mutta esim. ke mulla meni niin hermo siihen nukuttamiseen, etten ymmärtäny et miten ne jaksaa hyssyttää jokasen muksun uneen ku multa ei edes yks onnistunu ku säntäili vaan sinne ja tänne :D

Mitäs vielä töistä piti sanoa. Sen verran mitä suomalaisesta päiväkodista tiedän, ei varmaan kaikissa ole edes samanlaisesti mutta useimissa ulkoillaan pariinkiin otteeseen päivässä. Aamupäivällä, ja sitten päivän päätteksi ollaan pihalla, josta vanhemmat noutaa. Täällä ei ollenkaan, kuulemma vain silloin jos on jotain erityisempää, kuten pääsiäisen aikaan ryhmä, kun koulu oli kiinni. Täällä kun siis kouluun mennään jo se kolme vee ja muksut tulee hoitoon siinä 4kk parhaimillaan, niin onhan se nyt ihan erilainenkin säätäminen pukea 4kk-3veet ulkoilemaan, ei ole sellaisia resursseja. Kun taas Suomessa nuorimmat päiväkodissa siinä yhden vuoden kieppeillä ja vanhemmat muksut kuutisen vuotta, niin onhan se eri.

Täällä jokaisella lapsella on myös ns. "reissuvihko", mihin merkataan joka päivä miten on syönyt ja nukkunut ja muita terveisiä. Esim. tuttipulloikäisillä merkataan millilleen paljonko on juonut jne. Työntekijöiden mielestä reissarit ovat vähän turhia, koska vanhemmat eivät niitä edes lue ja jos jotain erityistä on, tulee kuulumiset vaihdettua lasta hakiessa.

Ne töistä tällä erää :)

Meidän vapaa-aikaan on mahtunut paljon kaikenlaista, mutta päälimmäisenä mainittakoon nyt se JALKAPALLO!! Sitä oltiin yksi lauantai seuraamassa Ellan työkavereiden kanssa, fiilis ja tunnelma oli aivan huikeet ja ehdottomasti yksi parhaimmista kokemuksista.. Voittokin tuli kotiin ;)

Biitsikelejäkin meille on suotu kerran jos toisenkin!! Ollut kuulemma nuo helteet "lahja" meille, kun täällä yleensä niin sateista. Ensimmäinen kunnon kaatosadepäivä osui kyllä vasta viime viikolle, saa siis olla tyytyväinen. :) 

Ikävän tunteita ei  ole muihin kohdistaa niin lujaa kuin uuniin!! Uuniruokia syödään paljon kun kotia pääsee ;) ! ja, lempijuomani, maito <3 Ihmisikävä yllättävän vähäinen, kai tuo netti ja Skype tekee tehtävänsä sen eteen, kiitos siitä <3

Lopuksi kuvia, kuvat kertovat sanoja enemmän!

Viimeiset kuvat ovat Mundakan reissulta, ihana ja rauhallinen, kaunis kylä. Tuli testattua paikallinen VR:kin ;)

Kuulemiin, 

Nina 

Ylhäällä käytiin :)

Näinkin voi käydä :D

Herkullisia pintxoja ;)

Senioritatkin löyty ;)