Menin tänään yksin töihin ku Nina oli kipeenä. Istuin varmaan 15 min pienten puolella kun työkaveri kysy haluaisinko mennä isompien lasten puolelle. No tottakai mä haluan!!
Noi pienet muksut ei oo se mun juttu: vahtailla ku toiset mönkii lattialla ja ite vaihtaa vaippoja. Onhan ne söpöjä ja ihania, mutta enemmän tykkään isompien kans leikkiä, askarrella ja touhailla. Menin isompien luokkaan, jossa 9 nappisilmää tuijotti mua, alko heti nauramaan ja kaikki huuti yhteen ääneen "HOLAAAA!!" :D Nuorin tässä ryhmässä on 2 vuotta ja vanhin 4 vuotta. Pääasiassa kaikki oli 3-vuotiaita.
Tämän ryhmän ohjaaja Alicia on aivan mahtava tyyppi. Hän puhuu paljon lasten kanssa englantia ja oli heti kiukus, jos joku muksuista puhui espanjaa. Yritin selittää, että tosi hyvä jos puhutte espanjaa, koska yritän ja haluan oppia sitä. Lapset ymmärsi jonkin verran englantia, mikä oli mulle suuri yllätys, koska harva aikuinenkaan sitä osaa täällä.
Aluksi askarreltiin lasten kuville kehyksiä ja sen jälkeen ruokailtiin. Ruokailu oli ihanan rauhallista verrattuna pienten ryhmään, jossa 15 nassua huutaa nälkäänsä yhteen ääneen. Ei enää sosetta pitkin omaa naamaa (ruoka suussa pörrääminen on iha ykkösjuttu), jatkuvaa itkua ja huutoa. Isommat söivät itsenäisesti ja katsoivat samalla elokuvaa. Jos syömisestä ei tullut mitään, laitettiin leffa pauselle.
Ruoan jälkeen osa lapsista meni päiväunille jos halusivat. Loppujen kanssa jäätiin katsomaan Nemoa etsimässä - leffaa :)
Harmittaa suunnattomasti, kun en saa ottaa kuvia muistoksi lapsista. Blogiin laittamisesta puhumattakaan. Myöskään mun ja Ninan työpaikalla harjoittelijat eivät saa käyttää näitä vihreitä essuja mitä muut työntekijät ja Ellakin käyttävät. Sitä vain ihmettelen, että vaikka Ellankin työpaikka on samaa firmaa, niin silti on ihan eri säännöt...
Saan luultavasti jatkaa isompien puolella vielä huomennakin ja ehkä jatkossakin. Päivästä jäi tosi hyvä mieli ja lapset olivat aivan ihania. Huikein on silti Matteo, joka suurilla ruskeilla silmillään hurmaa mut ja tämän tästä heittää yläfemman tai antaa pusun poskelle. Mun harmikseni tämä hurmuri on toisessa ryhmässä ja aina välillä vierailee isompien puolella. Se poika murskaa vielä monen tytön sydämen :)
Töiden jälkeen käytiin ruokaostoksilla ja tehtiin ruokaa kotona. Meidän huikeen hyvät murkinat pääasiassa tekee Ella. Oon jo monet kerrat miettiny miten pärjäisin täällä ilman sitä! Onneksi on tommonen mielellään kokkaava mukana, tulee säästettyä pitkä penni kun ei tarvi jatkuvasti käydä ulkona syömässä. :)
Siinäpä taas tärkeimmät kuulumiset tiivistettynä, pitää yrittää kirjotella enemmän jatkossa :)
-Juulia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti