Anyway, selvitin ennen pääsiäislomia respastamme lähimmän sairaalan / terveyskeskuksen = Ambulatorio varmuuden vuoksi. Siihen matkaa reilu viis min. Ensimmäisenä lauantaina täällä heräsin kurkkukipuun ja se oli sitkeä, yks päivä pystyny nielläkään ja sen puitteissa kysyinkin respastamme miten päästä lääkärille jos nyt vielä pahenee. Kurkku kuitenkin helpotti, mutta vaihtui räkäisyyteen lennosta. Odottelinkin jo korvatulehdusta, kunnes alko olot olemaan jo paljo parempia, ettei taidettu lääkäriä edes tarvita. Flunssan en onneksi ole antanut tekemisiä häiritä ja hyvin on jaksettu :)
Eilen taisin kuitenkin äitillekkö vaiko Antille sanoa Skypes, et en mä vielä nuolaise jos tipahtaakin :D
Ja sittenhän tipahti!
Ilta oli ollut hyvin levoton, mun päässä vaan pyöri asiat ja uni ei tullu. Puoli kaks yöllä oon tainnu viimeisen kerran kattoa kelloa ja siitä meni vielä tovi ennenku nukahdin. Olin jossain unen ja hereillä olon rajamailla, ku tajusin et nyt jyskyttää kyllä korva sen verran lujaa että siinä sitä sit oltiin. Heräsin kunnolla ja tajusin korvatulehduksen saapuneen. Kirosin, ja vollotin, että miksi nyt. Ja taas kerran keskellä yötä, täältä näin kun ei noin vaan lähdetä yöpäivystyksestä hakemaan antibiootteja. 3/4 korvatulehduksistani "räjähtää päälle" aina keskellä yötä. Toivoin kellon olevan paljon enemmän kuin mitä se oli siihen katsoessani. Pari minuuttia yli kolme. Parkusin lisää. Hädin tuskin 1h unta. Kelasin mielessäni et tuonne ny en voi mihinkää lähteä seikkailemaan keskellä yötä tai joku vie mut vaikka miten särkis korva. Tuohon ku on turha lykätä buranaa sun muuta. Vajaa kolmen minuutin itkupuhelu Antille, tulipahan sekunneiks parempi mieli. Hetken seisoin keskellä kämppää ja nappasin pöydältä kartan ja aattelin mennä respasta kysymään, että koskas tämä mun karttaan merkitty Ambulatorio aukeaa, että menisin sinne heti kun se aukeaa ja jos mahdollisesti ehtisin jopa ennen töitä.
Tätä kohtaa kirjoittaessa kikatan jälleen, sai meinaan tuosta yöstä parit huvittavatkin kohdat. Täällä siis 24/7 joku päivystää, yövuorossa lähinnä mies. Kävelen luukulle ja huomaan nuoremman yökaverin olevan töissä ja nukkuvan käsi poskella tuolissaan!!! Repeän ja kurkkaan uudestaan, ja jatkan nauramista. Hänen teeveensä pauhaa täysillä. Kävelen pariin otteeseen luukun ohi ees taas, jos vaikka havahtuisi liikkeeseen. Ei reagointia. Olisin ottanut kyllä kuvan, mutta pelkäsin hänen heräävän siihen, ku mun puhelimen kamera pitää aina kovan äänen ja ennenkaikkea se on maailman epäkäytännöllisin salakuviin "ulkoisella" kamerallaan. Päätän koputtaa lasiin. Pikkuhiljaa silmät avautuvat mutta painuvat takaisin kiinni. Seuraavaksi ne rävähtävät täysillä auki ja pomppaa herra tuolistaan pystyyn pelästyneen oloisena, rientää luukulle samalla kuolaansa suupielistä pyyhkien ja hiljentää television. Nauran vieläkin ja yritän hillitä itseni. Pyydän anteeksi. Yritän selvittää Ambulatorion aukeamisaikaa. Huomaan heti, ettei meillä ole yhteistä kieltä. En tiedä minkä verran hän musta ymmärsi, mutta mä en ainakaan hänestä juuri mitään. Ei sanaakaan englantia häneltä. Hän tutkii karttaani ja osoittaa vain kaukana olevaa Hospitalia. Yritän vääntää, että ei sinne. Hän google kääntäjällä kääntää espanjasta englanniksi tarkoittamansa ja joka toinen sana on vain kääntynyt englanniksi, mutta hän yritti tarkoittaa, etten voi mennä ko. Ambulatorioon, koska en ole paikallinen. Turisteja hoidetaan vain Hospitalissa. En nyt tiedä mitä uskoa ja nauru oli vaihtunut taas kyyneliin turhautumisen vuoksi.
Painelin ylös ja hetken päästä jälleen haahuilin alhaalla surffaten puhelimella muutaman minuutin ajan, kunnes respan setä tuli kysymään jotain taxista ja hospitalista. Selitin, etten aio lähteä keskellä yötä yksinäni minkään taksikuskin kyytiin varsinkaan kauas ja selitin että mua pelottaa ja olo on hirveä. Hän yrittää näyttää jotain lääkelistaa, jonka jälkeen puristaa olkapäitään. Ei tainnut löytyä sitä mitä etsi. Olin hyvin ahdistunut, lähinnä siitä ettei ole yhteistä kieltä. Halusin vain soittaa jollekkin joka kertois et mihin pääsee ja koska. Ei hirveesti soitella neljältä aamulla kenellekkään kontakteista, varsinkin kun täällä on vielä pääsiäislomat menossa. Itken taas, menen huoneeseen ja totean aikaisemmin ottamani buranan jälleen hyödyttömäksi tähän vaivaan. Tahdon sekuntien ajan kotiin. Särky saa mut hulluksi. Äitii. Tiedän olevani hyvissä käsissä ja apu löytyy kyllä kunhan aamukin valkenee, mutta olen hermostunut.
Vielä kerran menen alas testaten tupakan lievitystä olooni. Yhtä paskan makuista kun aina ennenkin väärissä tilanteissa. Respan setä hokee nyt "ibuprofen ibuprofen" olen vaan että okei okei, jaksa enää edes yrittää selittää että olen jo ottanut. Setä tonkii hetken lääkekaappia ja löytää haluamansa paketin todeten sen tyhjäksi. Ei pillerin pilleriä, pelkkä lääkeselostus. Repeän taas ja lopuksi nauramme yhdessä. Hän käskee odottaa ja löytää muualta paracetamol paketin ja antaa koko jäljellä olevan levyn mulle. Yritän ottaa yhden mutta hän työntää sen takaisin niin että pidä koko levy. Olen kiitollinen hänen auttamishalustaan. Kello lähenee puolta kuutta ja särky on järkyttävä. Hetken päästä tuntuu kuin särky vähän olisi iisimpi ja pystyn jopa keskittymään muuhun kuin kipuun. Makaan sängyssä ja hetken aikaa olo tuntuu jopa rauhalliselta. Jossain kohtaa olen näköjään kyennyt nukahtamaan miltein kellon soittoon asti.
En lähde heti lääkäriin, sillä mikäli oikein ymmärsin yöllisestä kaverista, niin 10 aamulla on taas englannin kielen omaava respavirkailija, joten päätän nyt selvittää miten tämä lääkäriin meneminen nyt täällä oikeasti hoituu kun yöllä se sönkötti aivan muuta. Korva on hieman lievempi kuin yöllä ja ajattelin tosissani töihin menoa. Otti päähän kyllä todella lujaa. Soitin töihin ja kerroin yrittäväni päästä lääkärille. Selvitin respasta nyt miten terveyskeskuksessa toimin ja 10 maissa lähdin kohti Ambulatoriota. Hetken pyörin kadulla ja ihmettelin mikä se on noista isoista rakennuksista, kun ei ole ulkoisia merkkejä tai mitään tekstejä. Löydän kuitenkin määränpäähäni.
 |
| Sisäänkulku |
Aula on pieni, pääsen heti tiskille. Nurkan takana oleva mies kuikuilee minua vähän väliä. Ulko-ovesta saapuu myös kaksi nunnaa ja jäävät istumaan tuoleille. Minun vastaanottovirkailijani osaa suht ok englantia ja näpyttelee tovin tietojani. Hän pyytää seuraamaan perässään ja pääsen n.30-vuotiaan, itseäni varmaan 10cm lyhyemmän, hyvin herttaisen naishenkilön vastaanotolle. Selitän oireeni ja hän yrittää parhaansa mukaan ymmärtää. Katsoessaan särkevää korvaani hän miltei huudahtaa "OPPAAA" :D, tiedä sen tarkkaa merkitystä? :D joo, tulehdushan se, hän sanoo, Sanoin vain, että tiedän, aina samanlainen särky. Hän määrää antibiootit viikoksi ja vielä saattelee minut ulos korkokengissään sipsuttaen. Ihanaa palvelua ja kiitän kovasti <3 <3 Nunnat istuvat tuoleillaan ja hymyilevät. Tutkin ovella reseptiäni ja minua kuikuillut mies tulee perääni. Hän kyselee olenko saksalainen ja mitä teen Bilbaossa. Hän ei kuitenkaan ymmärrä minua täysin ja lentosuukon kera hän toivottaa hyvää päivänjatkoa ja poistuu takaisin sisälle.
Käyn apteekissa ja "kotikadun" päässä olevan aukion kohdalla mies toivottaa (minulle) kovaan ääneen hyvää päivää. Hän oli menossa kuitenkin aivan eri suuntaan ja oli hieman etäälläkin , etten edes tiennyt hänen kohdistaneen toivotustaan minulle enkä siihen reagoinut, mutta Melkeimpä majoituksemme edessä hän ilmestyy kuin tyhjästä viereeni ja kysyy mitä minulle kuuluu. Pelottavaa, että joku lähti seuraamaan ja on noin suorapuheinen Vastaan että hyvää ja hän kysyy kansallisuuttani. Kerron sen ja hän kysyy "WhatsApp, Facebook, something", pahoittelen hänelle, ettei minulla ole. Hän kummastelee, mutta poistuu samaan suuntaan mistä tulikin ja toivottaa hyvät päivänjatkot.
10.40 olen takaisin asuntolalla. 40minuutin reissu kaikkineen. Miten helppoa ja huolehtivaista! Suomessa kun nuo arvauskeskukset ovat mitä ovat, varsinkin kun Ukin terveyskeskuksen ajanvaraus hoituu soittamalla nauhalle, siinä sitten odotat koko päivän luuri kourassa tyyliin suihkussakin että koskakohan tulee puhelu takaisin ja saako edes koko päivälle enää lääkäriaikaa. Olen kiitollinen kaikesta avusta <3 nyt vain toivotaan, että nämä antibiootit purevat!!
Pysykää muut terveenä!
-Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti