Työtä ja vapaa-aikaa

Heipparallaaa!

Viikot vierii ja samalla vähenevät.

Aluksi pohdintoja ja sisältöä töistä. Itsekin olen päässyt nyt työskentelemään isompien puolelle. Tykkään kyllä molemmista puolista, niin vauvoista kuin vanhemmistakin. Onhan noissa vanhemmissa lapsissa parempaa se, että sut oikeesti noteraataan ja moikataan ja tullaan höpöttämään.
Kun taas vauvojen kanssa vain "olet".

Vauvapuolella jäi kerran "aamutuokio" kokonaan omalle vastuulleni. Aamutuokiossa käydään läpi muutama eläin ja sitten lauletaan eri lauluja. Pidin tuokion englanniksi ja lampaan kohdalla tuli totaalinen jäätyminen että mikäs tää nyt olikaan... :D Sheeppihän se. Ehkä jatkossa muistan. Lauloin englanniksi tuikituiki tähtösen ja sen jälkeen ohjaaja huikkaa kakkojen keskeltä, että laula vielä jotain sitten vaikka suomeksi josset muuta muista. Jänis istui maassa torkkuen - sai jopa yhdet zalozalot. Eli taputukset. ;)

Viime torstaina oli kirjapäivä. Jokainen lapsi oli tuonut päiväkotiin mukanaan kirjan ja meidän vauvoja oli torstaina paikalla kuusi, joten jokainen kirja luettiin ja kirjojen luku korvasi aamutuokion. Osa kirjoista luettiin läpikotaisin, osa sieltä täältä. Tämä allaoleva kirja "kohokuvioineen" oli lemppari, sitä hämmästeltiin ja sille hymyiltiin kovasti.

Töissä on tullut juteltua niin paljon kaikkea, ettei edes muista mistä kaikesta. Arkisista tavoista ja asioista Suomen ja Espanjan välillä, Baskin kulttuurista, nimistä, töistä, koulutuksesta..

Eräs päivä juttelimme vanhemmuudesta ja Baskimaalla ainakin? äidiksi tullaan yleensä 30 vuoden kieppeillä, aikaisemmin harvemmin. 20-25 vuotiaita synnyttäjiä on vähän, ja yli 25-vuotiaitakin vähän, että lähemmäs kolmekymmentä on tyypillisin ikä. Teinivanhemmuus tosin on yleistä ja heitä on kuulemma paljon. Eli voisiko sanoa, että täällä keskimäärin synnytetään 30-vuotiaana tai sitten parikymppisenä ja sen alle :D

Päiväkotimme miespuolinen pomo ei kuulemma ikinä poistu toimistostaan ja työkaverini olikin yksi päivä hämillään, kun pomo tuli ihan luokkatilaan asti (alunperin toiselta työkaverilta kysymään jotain) ja vastauksen saatuaan jäi ihmettelemään lasten touhuja ja vielä kädestä pitäen "kävelytti" yhtä muksua, kuka pian painaa menemään tuhatta ja sataa. On sen verran touhukas ja kävelyintoinen ;) Tämän jälkeen sain pitkän selostuksen pomoista ja mm. he eivät juuri lapsista välitä.

Mun mielestä päivät töissä menee nopeasti. Pariin ekaan viikkoon verrattuna pari viime viikkoa ovat olleet senkin suhteen parempia. Oikeestaan viimeinen puoli tuntia on kaikkista pahin ja ainoa sellainen. Se vaan matelee ja siinä on eniten hiljaista. Tänään tosin yllätyin, kun katsoin kelloa ja päivän päättymiseen oli aikaa 12minuuttia. Ihan hieraisin silmiäni että mitä, onko oikeesti päivä näin hujahtanut.
Tänään oli hyvä maanantai. Yleensä samat lapset huutaa ja parkuu ja tietyillä tietyt vaivat ja ongelmat. Yksi Vera, joka päivästä toiseen heti aamuisin vollottaa luokan ovella ja sängyssäkin sitten menee nukkuminen vaan parkumiseks ja sängyn laidalla seisomiseksi, ruokailun onnistumisesta ilman parkumista puhumattakaan!! niin tänään ei päästänyt kyyneleen kyyneltä, eikä tietoakaan itkusta. Ei edes alaleuka väpättänyt. Tyttö oli koko päivän yhtä hymyä ja virnettä. Ihana :D<3 Ruokailukin sujui Veran kanssa niin, ettei tipan tippaa osunut ruokalappuun!! Työn pieniä iloja? ;) Kuten myös se, että perjantaina onnistuin saamaan isompien puolella 8 lapsesta 6 nukutettua työkaverin vielä takuten yhden ja saman kanssa. Noh, tais olla vaan tuuria :D mutta esim. ke mulla meni niin hermo siihen nukuttamiseen, etten ymmärtäny et miten ne jaksaa hyssyttää jokasen muksun uneen ku multa ei edes yks onnistunu ku säntäili vaan sinne ja tänne :D

Mitäs vielä töistä piti sanoa. Sen verran mitä suomalaisesta päiväkodista tiedän, ei varmaan kaikissa ole edes samanlaisesti mutta useimissa ulkoillaan pariinkiin otteeseen päivässä. Aamupäivällä, ja sitten päivän päätteksi ollaan pihalla, josta vanhemmat noutaa. Täällä ei ollenkaan, kuulemma vain silloin jos on jotain erityisempää, kuten pääsiäisen aikaan ryhmä, kun koulu oli kiinni. Täällä kun siis kouluun mennään jo se kolme vee ja muksut tulee hoitoon siinä 4kk parhaimillaan, niin onhan se nyt ihan erilainenkin säätäminen pukea 4kk-3veet ulkoilemaan, ei ole sellaisia resursseja. Kun taas Suomessa nuorimmat päiväkodissa siinä yhden vuoden kieppeillä ja vanhemmat muksut kuutisen vuotta, niin onhan se eri.

Täällä jokaisella lapsella on myös ns. "reissuvihko", mihin merkataan joka päivä miten on syönyt ja nukkunut ja muita terveisiä. Esim. tuttipulloikäisillä merkataan millilleen paljonko on juonut jne. Työntekijöiden mielestä reissarit ovat vähän turhia, koska vanhemmat eivät niitä edes lue ja jos jotain erityistä on, tulee kuulumiset vaihdettua lasta hakiessa.

Ne töistä tällä erää :)

Meidän vapaa-aikaan on mahtunut paljon kaikenlaista, mutta päälimmäisenä mainittakoon nyt se JALKAPALLO!! Sitä oltiin yksi lauantai seuraamassa Ellan työkavereiden kanssa, fiilis ja tunnelma oli aivan huikeet ja ehdottomasti yksi parhaimmista kokemuksista.. Voittokin tuli kotiin ;)

Biitsikelejäkin meille on suotu kerran jos toisenkin!! Ollut kuulemma nuo helteet "lahja" meille, kun täällä yleensä niin sateista. Ensimmäinen kunnon kaatosadepäivä osui kyllä vasta viime viikolle, saa siis olla tyytyväinen. :) 

Ikävän tunteita ei  ole muihin kohdistaa niin lujaa kuin uuniin!! Uuniruokia syödään paljon kun kotia pääsee ;) ! ja, lempijuomani, maito <3 Ihmisikävä yllättävän vähäinen, kai tuo netti ja Skype tekee tehtävänsä sen eteen, kiitos siitä <3

Lopuksi kuvia, kuvat kertovat sanoja enemmän!

Viimeiset kuvat ovat Mundakan reissulta, ihana ja rauhallinen, kaunis kylä. Tuli testattua paikallinen VR:kin ;)

Kuulemiin, 

Nina 

Ylhäällä käytiin :)

Näinkin voi käydä :D

Herkullisia pintxoja ;)

Senioritatkin löyty ;)

Työkuulumisia.

Hetkeen oo ehtiny kirjotteleen nii jos sellanen tiivistetty kertomus työjutuista :)

Viime viikolla jouduin takasi vauvaryhmään, kun isommat lähti kouluun. Vauvaryhmässä työskentely pääasiassa lattialla istumista ja syöttämistä. Aluksi meille sanottiin, ettei voida vaihtaa ees vaippoja, koska ollaa harjottelijoita ja vanhemmat voi nähdä web-kamerasta. Turhautti ja suututti melkolailla kun piti vaihtaa takasi pienempiin. 

Tällä viikolla alettiin vaa Ninan kans ottamaan vauvoja hoitopöydälle ja vaihtamaan vaippoja. Ite oon töissä ainaki sellanen, että jatkuvasti pitää olla tekemistä. En siedä istuskelua ja ihmettelyä... Tiistaina Garazi, vauvapuolen hoitaja, sanoi että toinen meistä saa mennä tänään isompien puolelle ja keskiviikkona toisinpäin. Menin tiistaina isompien ryhmään 2-3-vuotiaiden kanssa. 

Kyseisen ryhmän hoitaja ei noteerannut mua juuri millään tavalla, ei puhunut, ei edes katsonut päin. Oli vähän ulkopuolinen olo. Ruoan aikana vaihdoin vähän pienempien ryhmään jossa ikäjakauma 1.5-2-vuotta. Tämän ryhmän hoitaja oli erittäin mukava, jutteli kovasti vaikka ei englantia paljon edes osannut.

Ruoan jälkeen vaipanvaihdot ja nukkumaan. Nukuttamistapa on kyllä ihan uskomaton. En voi ymmärtää miten kukaan voi sellaseen ravisteluun nukahtaa, mutta ei kauaa menny ku 8 muksua nukku :) olkapäät ja käsien lihakset on kyllä hyväs pumpis sellasen 40 minuutin veivaamisen jälkeen.

Tästä lähin joka toinen päivä mä oon isompien kanssa ja Nina joka toinen. Itseä harmittaa aikalailla, kun työpaikka pitää "jakaa" toisen kanssa, sillä jos olisin yksin tuolla niin saisin luultavasti olla vaikka joka päivä isompien kanssa. Mutta hyvä että edes näin :) 

Ihmetyttää myös joskus vanhempien käytös. Lapset tuodaan kipeinä hoitoon ja heti seuraavana päivänä takaisin. Osa vanhemmista melko välinpitämättömiä, esimerkiksi vauvaryhmässä yhdellä pojalla usein maha sekaisin ja vaipan sisältö on kaikkea muutakuin kiinteää ja normaalin tuotteen väristä. Asiasta on huomautettu vanhemmille mutta he kuittaavat asian sillä, että no sitä sattuu, ei asialle voi mitään.

Huomenna taas isompien ryhmään :3

-Juulia 

Tälläänen ajatuskupla tälläkertaa :)

Vaikia vertaalla suomalaasta ja espanjalaasta päiväkotia ku kokemukset on lähinnä omia 20 vuoden takaa.. Oon kuitenki huomannu hauskoja juttuja mitä vois suomeski toteuttaa.

Vaikka työtahti on täälä kova työntekijööllä, en näe jotta se olis lapsille haitallista, päinvastoon! Tuloo luonnollista odottamista ku esimerkiksi syömätilantees ku saattaa olla jotta tiitiäänen on viimmeenen 35 lapsesta.

Sitte on hauskat pehmolelut Pam-pupu ja Pupete-raketti.. Nämä hahmot seikkaaloo tehtävä lapuus ja kirjoos. Ja joka viikko yksi lapsi saa Pamin tai Pupeten kotia viikonlopuksi ja kirjaan laitetaan kuvia ja tekstiä mitä lapsi on viikonlopun aikana hahmojen kans touhaallu.

Joka luokkatilas on kuvia lapsista ja heidän vanhemmistansa. On ollu kivaa ku pienet esittelöö perhettänsä. :)

Hauskinta on ollu jotta lapset siistitähän ennen kotia lähtöä ja varsinki likoolle laitetahan sitruuna tuoksua, jotta haisoo sitte freessiltä ku menöö sentäs kotia.. :D

Haluan listata vähä kersojen nimiä ku on vallan erimoosia ku suomen Ellit ja Onnit.

Tyttöjen nimiä:
Noa, Ainize, Izador, Ainara, Kattalyn, Ana, Ane, Alazne, Ahora, Leire, Aline

Poikien nimiä:
Thelmo, Daniel, Matteo, Adtoni, Jorge, Noah, Miquel, Markell, Ekaiz

Ja pakko sanua jotta vaikka on kiirusta ja hikipääs työntekua niin on tuola niin hulvatoon meininki, kiitos hyvien työkaverien!! On se ittestä kiinni kuinka jaksat raskasta työtä. Mm. Pari kertaa vauva puolen Carmen on hakenu mut mukahan vastaanottamahan hoitohon tulevaa lasta ku sillä sattuu olla syötävän näköönen isukki.. :D SI, SI!!

-Ella

27 espanjan ihmettä.

Tuos mietiskeltiin pari päivää sitte yhdessä kaikkia näitä ihmeellisiä asioita mitä on jo 2,5 viikon aikana vastaan tullu. Arkipäiväsiä asioita, tapoja, nähtyjä ja koettuja juttuja, jotka on saattanu jopa suututtaa. Osaan löydetty vastaus, osaan ei :D

1. Kaikki polttelee, mutta missään ei oo tumppeja eikä tuhkiksia. Kadut erittäin siistejä.

2. Ihmiset pesee hampaitaan julkisissa vessoissa, esim. ravintolassa.

3. Lukko saattaa puuttua vessan ovesta.

4. Pienimmissä kaupoissa hedelmät pidetään ulkopuolella kadun varressa. Ei tee mieli ostaa banaaneja...

5. Kaupoissa vartijat, näyttävät ihan portsareilta.

6. Carrefour kaupassa suurin osa käyttötavaroista (shampoot, hiusvärit ja jopa purkat) on suojattu muovikoteloilla.

7. Ei oo kissoja eikä ötököitä. 

8. Asuntolan limsa-automaatista saa kaljaa eurolla. 

9. Kämpässä hellan levyt toimii ajastimella.

10. Ihmiset kävelevät ÄÄRETTöMÄN hitaasti eivätkä tee tilaa kadulla. Tuntuu, että näillä paikallisilla ei oo koskaan kiire minnekään. Kapeilla kaduilla kävellään 2-3 ihmistä vierekkäin ja ei todellakaan väistetä. Ite saa loikkia tien kautta ettei törmää. Lapset vielä vähemmän käsittää väistää. Raivostuttavaa.

11. Kadut todella kapeita ja liikennevalot palavat kauan. Ehtii nukahtaa pystyyn ennenku vihreet palaa. 

12. Ahtaat taskuparkit. Auton eteen ja taakse jää tilaa huikeat 20 senttiä ja sieltä ne hinkkaa ittensä pois. Jokaises autos näkyy kuitenki tämän riemun jäljet.

13. Tuntemattomat hyvin ystävällisiä.

14. Jeesuskin voi olla ammatti.

15. En puhu espanjaa- lauseen merkitystä ei ymmärretä. Siitä ne vasta innostuuki ku osaat sen verran sanoa espanjaksi. Seuraavan 10 minuuttia saatki sitte kuunnella espanjalaista monologia. Si, si. 

16. Lapsia käsitellään ronskisti ja kovakouraisesti. Kersoja tuo ei juurikaan näytä haittaavan.

17. Lapsen itkuun tottuu. 

18. Kaupunki herää vasta illalla. 

19. Baareissa ei ole aukioloaikoja. Pienimmissä baareissa sulkemisaika sovittavissa (uno mas? -yksi vielä?) Yökerhot auki jopa aamu kuuteen.

20. Tupakkiaskeissa pieni "purkan hävitys"- pussi. Purkka pussiin ja roskiin. Miksi?!

21. Usein sataa.

22. Kaikki tv- ohjelmat dubattuja. Myös elokuvat. Ja sarjat. Ja piirretyt. 

23. "Sateenvarjon" alla kuivatetaan pyykkiä. 

24. Päiväkodissa ohjaaja kävi läpi eläimiä ja matki tietenkin heti perään jokaista. Suomalainen kukko: kukkokiekuu, espanjalainen kukko: kikkelikii

25. Ihmiset lounastavat vasta 15-16 aikoihin. 

26. Kaikki koirat kulkevat kaupungillakin irti omistajien kanssa. Ohikulkijoista tai muista koirista ne eivät juurikaan välitä. Pitäskö suomen puudelien omistajat ottaa vähän oppia?

27. Suomalaiset miehet ei tunnetusti puhu, pussaa, koske tai tanssi. Täällä miehet tekee kaikkia edellämainittuja ja PALJON.

Osa 2 jatkuu todennäköisesti myöhemmin. 

Melekeen vois sanua jotta huhhuh...

Tämä viikko ollu töis aika maharotoon syystä jotta porukkaa ollu lomalla, joka tarkoottaa käytännös sitä että 12 hengen lapsiryhmä jää iliman ohjaajaa.. Ja miten tämä muhun liittyy niin just sillä jotta mää oon ollu se täyttävä palanen käytännös yksin.. Lapsia ryhmäs 9-11 ja ikähaarukka 9kk-2v.

Jottei kuulosta ihan harjoottelijan raa-alta hylykäämiseltä niin on mulla kaverina nainen joka on aloottanu mun kans yhtäaikaa. Sillä erolla ettei tiedä ainuastakaa lapsesta mitää, edes nimiä. Suoraa sanottuna vaan tiellä! Esimerkkinä ku yritän pärvöttää 11 lapsen vaipanvaihdot puoleen tuntihin( oliski joskus vaan keltaanen täyte vaipas!) niin tämä tuloo lasta leikittämähän siihen pienelle hoitopöydälle.. Syöttö ja nukuttamistilantees ämmy katuaa juoruamahan vauva puolelle ja siinä vaihees ku viimmeenen rakkauden hedelmä meinaa nukahtaa niin tämä tuloo sitä kutittahan ku ei näytä nukkuvan.. Jos en muuta espanjaksi osaa niin murhata katseella hyvin perinpohojaasesti..

Tnään opettaja Laura tuli ja kehuu jotta oon yyper reipas ja auttavaanen ja on pahoollansa ku mun "apuri" ei tee mitää..

Mutta oon yli iloonen jotta koin tämän hikipääs- viikon, koska tätä tämä on tälläästä näillä joka päivä! Ja on voittaja fiilis vielä hyvän palautteenki myötä! Outua miten nopiaa on lapsien luonteenpiirteet, tavat ja nimet oppinu.. :D kyllä tuloo vähä isoompiki vänä ku täältä lähäretähän, mutta onneksi siihen on vielä piiitkä aika.. :)

Tuli vielä mielehen, jotta tuos nukuttamis tilantees on tosi yleistä joillaki jotta nauratetahan lapsia ja samalla vaaditahan olemahan hiljaa.. En tiedä onko vaan järjen köyhyyttä vai ammattitaidon puutetta... Pitää ottaa horation vaihde silimähän ja selevittää.. :)

-Ella

Me gusta

Eli mie tykkään! 

Menin tänään yksin töihin ku Nina oli kipeenä. Istuin varmaan 15 min pienten puolella kun työkaveri kysy haluaisinko mennä isompien lasten puolelle. No tottakai mä haluan!!

Noi pienet muksut ei oo se mun juttu: vahtailla ku toiset mönkii lattialla ja ite vaihtaa vaippoja. Onhan ne söpöjä ja ihania, mutta enemmän tykkään isompien kans leikkiä, askarrella ja touhailla. Menin isompien luokkaan, jossa 9 nappisilmää tuijotti mua, alko heti nauramaan ja kaikki huuti yhteen ääneen "HOLAAAA!!" :D Nuorin tässä ryhmässä on 2 vuotta ja vanhin 4 vuotta. Pääasiassa kaikki oli 3-vuotiaita.

Tämän ryhmän ohjaaja Alicia on aivan mahtava tyyppi. Hän puhuu paljon lasten kanssa englantia ja oli heti kiukus, jos joku muksuista puhui espanjaa. Yritin selittää, että tosi hyvä jos puhutte espanjaa, koska yritän ja haluan oppia sitä. Lapset ymmärsi jonkin verran englantia, mikä oli mulle suuri yllätys, koska harva aikuinenkaan sitä osaa täällä.

Aluksi askarreltiin lasten kuville kehyksiä ja sen jälkeen ruokailtiin. Ruokailu oli ihanan rauhallista verrattuna pienten ryhmään, jossa 15 nassua huutaa nälkäänsä yhteen ääneen. Ei enää sosetta pitkin omaa naamaa (ruoka suussa pörrääminen on iha ykkösjuttu), jatkuvaa itkua ja huutoa. Isommat söivät itsenäisesti ja katsoivat samalla elokuvaa. Jos syömisestä ei tullut mitään, laitettiin leffa pauselle. 

Ruoan jälkeen osa lapsista meni päiväunille jos halusivat. Loppujen kanssa jäätiin katsomaan Nemoa etsimässä - leffaa :)

Harmittaa suunnattomasti, kun en saa ottaa kuvia muistoksi lapsista. Blogiin laittamisesta puhumattakaan. Myöskään mun ja Ninan työpaikalla harjoittelijat eivät saa käyttää näitä vihreitä essuja mitä muut työntekijät ja Ellakin käyttävät. Sitä vain ihmettelen, että vaikka Ellankin työpaikka on samaa firmaa, niin silti on ihan eri säännöt...

Saan luultavasti jatkaa isompien puolella vielä huomennakin ja ehkä jatkossakin. Päivästä jäi tosi hyvä mieli ja lapset olivat aivan ihania. Huikein on silti Matteo, joka suurilla ruskeilla silmillään hurmaa mut ja tämän tästä heittää yläfemman tai antaa pusun poskelle. Mun harmikseni tämä hurmuri on toisessa ryhmässä ja aina välillä vierailee isompien puolella. Se poika murskaa vielä monen tytön sydämen :)

Töiden jälkeen käytiin ruokaostoksilla ja tehtiin ruokaa kotona. Meidän huikeen hyvät murkinat pääasiassa tekee Ella. Oon jo monet kerrat miettiny miten pärjäisin täällä ilman sitä! Onneksi on tommonen mielellään kokkaava mukana, tulee säästettyä pitkä penni kun ei tarvi jatkuvasti käydä ulkona syömässä. :)

Siinäpä taas tärkeimmät kuulumiset tiivistettynä, pitää yrittää kirjotella enemmän jatkossa :)

-Juulia

Kun yöllä tuli äitiä ikävä

Mun flunssat yleensä "päättyvät" korvatulehdukseen. Kahdesta kolmeen korvatulehdusta vuodessa on yleinen. Tiiä miksi aina lyö korviin, ku 2011 leikattiin risat pois just sen takia ettei aina menis korviin, hetkeksi auttoi, varmaan vuoden olin ilman tulehduksia. Viimeisin korvatulehdus oli edellisen harjoittelun aikaan, tammikuussa.

Anyway, selvitin ennen pääsiäislomia respastamme lähimmän sairaalan / terveyskeskuksen = Ambulatorio varmuuden vuoksi. Siihen matkaa reilu viis min. Ensimmäisenä lauantaina täällä heräsin kurkkukipuun ja se oli sitkeä, yks päivä pystyny nielläkään ja sen puitteissa kysyinkin respastamme miten päästä lääkärille jos nyt vielä pahenee. Kurkku kuitenkin helpotti, mutta vaihtui räkäisyyteen lennosta. Odottelinkin jo korvatulehdusta, kunnes alko olot olemaan jo   paljo parempia, ettei taidettu lääkäriä edes tarvita. Flunssan en onneksi ole antanut tekemisiä häiritä ja hyvin on jaksettu :)
Eilen taisin kuitenkin äitillekkö vaiko Antille sanoa Skypes, et en mä vielä nuolaise jos tipahtaakin :D

Ja sittenhän tipahti!

Ilta oli ollut hyvin levoton, mun päässä vaan pyöri asiat ja uni ei tullu. Puoli kaks yöllä oon tainnu viimeisen kerran kattoa kelloa ja siitä meni vielä tovi ennenku nukahdin. Olin jossain unen ja hereillä olon rajamailla, ku tajusin et nyt jyskyttää kyllä korva sen verran lujaa että siinä sitä sit oltiin. Heräsin kunnolla ja tajusin korvatulehduksen saapuneen. Kirosin, ja vollotin, että miksi nyt. Ja taas kerran keskellä yötä, täältä näin kun ei noin vaan lähdetä yöpäivystyksestä hakemaan antibiootteja. 3/4 korvatulehduksistani "räjähtää päälle" aina keskellä yötä. Toivoin kellon olevan paljon enemmän kuin mitä se oli siihen katsoessani. Pari minuuttia yli kolme. Parkusin lisää. Hädin tuskin 1h unta. Kelasin mielessäni et tuonne ny en voi mihinkää lähteä seikkailemaan keskellä yötä tai joku vie mut vaikka miten särkis korva. Tuohon ku on turha lykätä buranaa sun muuta. Vajaa kolmen minuutin itkupuhelu Antille, tulipahan sekunneiks parempi mieli. Hetken seisoin keskellä kämppää ja nappasin pöydältä kartan ja aattelin mennä respasta kysymään, että koskas tämä mun karttaan merkitty Ambulatorio aukeaa, että menisin sinne heti kun se aukeaa ja jos mahdollisesti ehtisin jopa ennen töitä.

Tätä kohtaa kirjoittaessa kikatan jälleen, sai meinaan tuosta yöstä parit huvittavatkin kohdat. Täällä siis 24/7 joku päivystää, yövuorossa lähinnä mies. Kävelen luukulle ja huomaan nuoremman yökaverin olevan töissä ja nukkuvan käsi poskella tuolissaan!!! Repeän ja kurkkaan uudestaan, ja jatkan nauramista. Hänen teeveensä pauhaa täysillä. Kävelen pariin otteeseen luukun ohi ees taas, jos vaikka havahtuisi liikkeeseen. Ei reagointia. Olisin ottanut kyllä kuvan, mutta pelkäsin hänen heräävän siihen, ku mun puhelimen kamera pitää aina kovan äänen ja ennenkaikkea se on maailman epäkäytännöllisin salakuviin "ulkoisella" kamerallaan. Päätän koputtaa lasiin. Pikkuhiljaa silmät avautuvat mutta painuvat takaisin kiinni. Seuraavaksi ne rävähtävät täysillä auki ja pomppaa herra tuolistaan pystyyn pelästyneen oloisena, rientää luukulle samalla kuolaansa  suupielistä pyyhkien ja hiljentää television. Nauran vieläkin ja yritän hillitä itseni. Pyydän anteeksi. Yritän selvittää Ambulatorion aukeamisaikaa. Huomaan heti, ettei meillä ole yhteistä kieltä. En tiedä minkä verran hän musta ymmärsi, mutta mä en ainakaan hänestä juuri mitään. Ei sanaakaan englantia häneltä. Hän tutkii karttaani ja osoittaa vain kaukana olevaa Hospitalia. Yritän vääntää, että ei sinne. Hän google kääntäjällä kääntää espanjasta englanniksi tarkoittamansa ja joka toinen sana on vain kääntynyt englanniksi, mutta hän yritti tarkoittaa, etten voi mennä ko. Ambulatorioon, koska en ole paikallinen. Turisteja hoidetaan vain Hospitalissa. En nyt tiedä mitä uskoa ja nauru oli vaihtunut taas kyyneliin turhautumisen vuoksi. 

Painelin ylös ja hetken päästä jälleen haahuilin alhaalla surffaten puhelimella muutaman minuutin ajan, kunnes respan setä tuli kysymään jotain taxista ja hospitalista. Selitin, etten aio lähteä keskellä yötä yksinäni minkään taksikuskin kyytiin varsinkaan kauas ja selitin että mua pelottaa ja olo on hirveä. Hän yrittää näyttää jotain lääkelistaa, jonka jälkeen puristaa olkapäitään. Ei tainnut löytyä sitä mitä etsi. Olin hyvin ahdistunut, lähinnä siitä ettei ole yhteistä kieltä. Halusin vain soittaa jollekkin joka kertois et mihin pääsee ja koska. Ei hirveesti soitella neljältä aamulla kenellekkään kontakteista, varsinkin kun täällä on vielä pääsiäislomat menossa. Itken taas, menen huoneeseen ja totean aikaisemmin ottamani buranan jälleen hyödyttömäksi tähän vaivaan. Tahdon sekuntien ajan kotiin. Särky saa mut hulluksi. Äitii. Tiedän olevani hyvissä käsissä ja apu löytyy kyllä kunhan aamukin valkenee, mutta olen hermostunut. 

Vielä kerran menen alas testaten  tupakan lievitystä olooni. Yhtä paskan makuista kun aina ennenkin väärissä tilanteissa. Respan setä hokee nyt "ibuprofen ibuprofen" olen vaan että okei okei, jaksa enää edes yrittää selittää että olen jo ottanut. Setä tonkii hetken lääkekaappia ja löytää haluamansa paketin todeten sen tyhjäksi. Ei pillerin pilleriä, pelkkä lääkeselostus. Repeän taas ja lopuksi nauramme yhdessä. Hän käskee odottaa ja löytää muualta paracetamol paketin ja antaa koko jäljellä olevan levyn  mulle. Yritän ottaa yhden mutta hän työntää sen takaisin niin että pidä koko levy. Olen kiitollinen hänen auttamishalustaan. Kello lähenee puolta kuutta ja särky on järkyttävä. Hetken päästä tuntuu kuin särky vähän olisi iisimpi ja pystyn jopa keskittymään muuhun kuin kipuun. Makaan sängyssä ja hetken aikaa olo tuntuu jopa rauhalliselta. Jossain kohtaa olen näköjään kyennyt nukahtamaan miltein kellon soittoon asti. 

En lähde heti lääkäriin, sillä mikäli oikein ymmärsin yöllisestä kaverista, niin 10 aamulla on taas englannin kielen omaava respavirkailija, joten päätän nyt selvittää miten tämä lääkäriin meneminen nyt täällä oikeasti hoituu kun yöllä se sönkötti aivan muuta. Korva on hieman lievempi kuin yöllä ja ajattelin tosissani töihin menoa. Otti päähän kyllä todella lujaa. Soitin töihin ja kerroin yrittäväni päästä lääkärille. Selvitin respasta nyt miten terveyskeskuksessa toimin ja 10 maissa lähdin kohti Ambulatoriota. Hetken pyörin kadulla ja ihmettelin mikä se on noista isoista rakennuksista, kun ei ole ulkoisia merkkejä tai mitään tekstejä. Löydän kuitenkin määränpäähäni.

Sisäänkulku

Aula on pieni, pääsen heti tiskille. Nurkan takana oleva mies kuikuilee minua vähän väliä. Ulko-ovesta  saapuu myös kaksi nunnaa ja jäävät istumaan tuoleille. Minun vastaanottovirkailijani osaa suht ok englantia ja näpyttelee tovin tietojani. Hän pyytää seuraamaan perässään ja pääsen n.30-vuotiaan, itseäni varmaan 10cm lyhyemmän, hyvin herttaisen naishenkilön vastaanotolle. Selitän oireeni ja hän yrittää parhaansa mukaan ymmärtää. Katsoessaan särkevää korvaani hän miltei huudahtaa "OPPAAA" :D, tiedä sen tarkkaa merkitystä? :D joo, tulehdushan se, hän sanoo, Sanoin vain, että tiedän, aina samanlainen särky. Hän määrää antibiootit  viikoksi ja vielä saattelee minut ulos korkokengissään sipsuttaen. Ihanaa palvelua ja kiitän kovasti <3 <3 Nunnat istuvat tuoleillaan ja hymyilevät. Tutkin ovella reseptiäni ja minua kuikuillut mies tulee perääni. Hän kyselee olenko saksalainen ja mitä teen Bilbaossa. Hän ei kuitenkaan ymmärrä minua täysin ja lentosuukon kera hän toivottaa hyvää päivänjatkoa ja poistuu takaisin sisälle. 

Käyn apteekissa ja "kotikadun" päässä olevan aukion kohdalla mies toivottaa (minulle) kovaan ääneen hyvää päivää. Hän oli menossa kuitenkin aivan eri suuntaan ja oli hieman etäälläkin , etten edes tiennyt hänen kohdistaneen toivotustaan minulle enkä siihen reagoinut, mutta Melkeimpä majoituksemme edessä hän ilmestyy kuin tyhjästä viereeni ja kysyy mitä minulle kuuluu. Pelottavaa, että joku lähti seuraamaan ja on noin suorapuheinen Vastaan että hyvää ja hän kysyy kansallisuuttani. Kerron sen ja hän kysyy "WhatsApp, Facebook, something", pahoittelen hänelle, ettei minulla ole. Hän kummastelee, mutta poistuu samaan suuntaan mistä tulikin  ja toivottaa hyvät päivänjatkot. 

10.40 olen takaisin asuntolalla. 40minuutin reissu kaikkineen. Miten helppoa ja huolehtivaista! Suomessa kun nuo arvauskeskukset ovat mitä ovat, varsinkin kun Ukin terveyskeskuksen ajanvaraus hoituu soittamalla nauhalle, siinä sitten odotat koko päivän luuri kourassa tyyliin suihkussakin että koskakohan tulee puhelu takaisin ja saako edes koko päivälle enää lääkäriaikaa. Olen kiitollinen kaikesta avusta <3 nyt vain toivotaan, että nämä antibiootit purevat!!

Pysykää muut terveenä!

-Nina

Kuvia Ellan työkaveriista.. <3

Pääsiäisterveiset!

Holaa!

Meidän pääsiäisloma alkoi keskiviikkona. Täällä pääsiäisvapaita siis torstai, perjantai ja maanantai :)
Keskiviikkona töiden jälkeen käytiin ostoksilla ihan ostoskeskuksessa. Ei mikään häävi paikka mielestäni, mutta kyllä sieltä nyt jotain silti matkaan tarttui. Samat H&M, Zara, Jack & Jones yms kun löytyvät kotimaan kamaraltakin, niin miksi niitä koluta. Ja sitten taas kun on täkäläisiä liikkeitä, niin parista kaupasta jäi ihan tosissaan kyllä olo, että koot ei muuttunut miksikään, sovitti sitten ässää tai ällää.  Mutta shoppailtavaa täältä kyllä löytyy shoppailijan ystäville ja kaduilla on ihania, isoja ja pieniä vaatekauppoja ja suht edullisiakin <3

Torstaina, eli eilen vietettiin kunnon turisti sightseeing päivää! 8) Mutta kyllä kelpaskin, sillä lämpötilat hipoi +20 astetta ja topilla tarkeni! Mulle ja Juulialle jäi pienet palojäljet jo olkapäihin ja mun päänahkakin kärähti, huomas meinaan aamulla ku harjasi hiuksia et vähän teki kipeetä jopa.. :D ja Ellalla palanut koko nassu, sillä on vaaleat panda rajat silmän ympärillä ihanku aurinkolaseista vaikka Ella ei edes käytä aurinkolaseja, hauskaa :D

Aloitettiin päivä tosiaan tunnin mittaisella bussiajelulla kaupungin ympäri. Sen jälkeen vietettiin aikaa Guggenheim - museon läheisyydessä auringosta nauttien ja siitä siirryttiin kaapelijunalla Bilbaon ylle näköalapaikalle, mistä näki hienosti koko kaupungin. Sinne täytyy päästä pimeällä uudestaan, että näkee valaistun kaupungin :)
Kaapelireissun jälkeen nautittiin ensimmäiset jäätelöt! Oma mansikkani oli pahaa, liian sorbettimaista, mutta kun se oli tarpeeksi sulanut niin meni hyvin alas ;) Ihana ja lämmin päivä, ihan kesäfiilis oli <3

Tänään oli tarkoitus lähteä katsomaan erästä rantaa missä on mm. isoja aaltoja ja surffareita? ranta ei siis ole uintibiitsi. Ollaan kuitenkin tämä viikko oltu jokainen enemmän tai vähemmän kipeänä, ja Ella nyt kuumeinenkin, niin jääkööt isommat aktiviteetit toiseen kertaan. :) Toivotaan, ettei olla koko jäljellä olevaa aikaa enempi tai vähempi räkäsiä itekkin, on meinaan työpaikan muksut sen verran kröhäisiä ja räkäisiä vähän jokanen.. :/

Turistibussissa :D

Moyuan aukio suihkulähteineen :)

Bilbao Puppy ;) Guggenheim museon edestä

Zubizuri sillalla :)

Näkymät näköalapaikalta

"Ruuvimeisselit"

Kyytiin täytyy kyllä itsekin vielä päästä! :>

Ruokaa tehdään mahdollisimman paljon itte, kaikkea löytyy nugeteista jauhelihakastikkeisiin! 

Ja tänään pesin ensimmäiset pyykkini täällä ;) elämä täällä on viihtyisää!

Aurinkoista pääsiäistä kaikille! <3 

- Nina