Rentoutumispäivä

Holaaa!

Tänään menin yksin töihin, Nina pukkas aamulla viestiä, että on kipeenä. Hyvin meni työmatka yksinki, töis tuli kyllä puhuttua puolet enemmän. :) Sain työkavereilta vinkkiä mitä kannattas tehä lomien aikana ja tarkotus olis mennä ainaki Guggenheimin museoon, ostoskeskukseen ja kaapelijunalla vuoren päälle. Huomenna siis viimenen työpäivä tälle viikkoa ja to, pe ja ma olis pyhäpäiviä. 

Eilen naurettiin Ellan kans aivan räkä poskella terassilla ja voivoteltii ku ei oo mitää tekemistä. Lähestulkoon samaan aikaan Nina laittaa viestiä ihan paniikis, että on kadun pääs jumis ja ihmisiä aiva älyttömästi. Sukat sutien juostiin pihalle ja koko katu ihan täynnä ihmisiä. Tajusin vasta pihalla, että meikäläinen sitte päivystää kadun varres tukka siivousnutturalla ja tohvelit jalas :DD Kyse oli pääsiäiskulkueesta joka muistutti lähinnä kolmen K:n kerhon iltalenkiltä, pikkuusen pelottavia hahmoja...

Melkee tunnin verran tätä tapahtumaa ihmeteltiin, eikä loppua meinannu tulla. 

Tänää käytiin Ellan kans kannattamas paikallista yritystä ja otettiin tunnin mittanen KOKOVARTALOHIERONTA :)

Päästä varpaisiin vellattiin oikeen huolella, elän vieläki jossain pilvilinnas. 

-Juulia

Kuvia "punahilkasta"... :) kuvis on nukkumahuone plus sängyt ja työessu a la sose ja räkä. -Ella

Työ fiiliksiä...

Ensimmäinen työpäivä käsittämättömän jännittävää.. Paljo uutta asiaa Peräseinäjokiselle mettäpöllöölle.. Yksin kulkea metrolla ja yksin työskentely työpaikas mihinä kuuluu kolmia eri kieltä ja pitääs jotaki osata vastatakki.. Tuli peruskouluaika mielehen, jotta olis voinu englannin tunnilla teherä muutaki ku lennokkia..

Työpaikkani on samaa konseptia kuin Juulialla ja Niinalla. Vastaanotto työmaalla ERITTÄIN ystävällinen.. Mennessäni luokkatilaan eräs 2-vuotias nimeltään Leide tuli halaamaan ja sanoi hola.. Ei auttanu ku nauraa ja vastata ystävällisesti takaisin...

Työpaikallani on yli 30 lasta ja vanhimmat 2 vuotiaita. Lapset on jaettu 4 ryhmään ikänsä mukaasesti. Ryhmäkoko n. 12 lasta ja ryhmälle on yksi opettaja/ohjaaja. Itte työskentelen vanhimpien lasten kanssa, jotka ovat n. 2 vuotiaita..

Päivät alkaa käymällä läpi lasten kanssa mikä päivä on ja sitten lauletaan ja leikitään. Päiväni kostuu lähinnä täs vaihees nenien niistämisistä, kenkien ja sukkien takaisinlaittamisella ja halailulla ja pussailulla. Hellyyttä pisaa... :)

Ruokahuoneessa kaikki lapset syövät yhtä aikaa.. Isossa huoneessa on 32 syöttötuolia ja siitä sitten liukuhihnalla suu kerrallansa. Mun lisäksi on 2 tai 3 ohjaajaa. Syömisen kans ei kauaa vitkastella, en oo koskaa nähäny kun kolmes minuutis menöö isoo sosekuppi plus jugurtti. Suomes puhutaan paljon kun erilaiset koneet ovat lapsien lastenvahteja. Täälä televisio on suuri apu lastenohjelmineen koska ruokailu kestää melkein pari tuntia!

Ruokailun jälkeen nukkumaan. Nukkumahuone on suuri jossa on kaikille pienet matalat sängyt. Lapsonen vattallensa, viltti niskahan ja niin kauan heilutellahan jotta uni tuloo pallohon!

Kaikenkaikkiaan lapsien käsitelly suuri eleistä! Positiivinen ja negatiivinen palaute tulee kovaa ja korkialta! Nukuttaminen muistuttaa lähinnä retuuttamista.. Mietin ittiäni nukkujan roolihin niin rytmihäiriö on lähempänä kuin nukahtaminen. Suomalaaset lapset olisi tästä käsittelystä aivan ihimees. Toki puolensa, lapsilla on selkeä ja vahva kuri.. 12 hengen tiitiääs ryhmä totteloo ku unelma!

- Ella

Sateiset terveiset Bilbaosta!

Elämä Bilbaossa on lähtenyt rullaamaan. Kaupunki tuntuu kivalta ja ennen kaikkea selkeältä :)
Ihmiset ovat hyvin avuliaita ja ihania <3 !

Asuntolamme on hyvä ja lähimmälle metropysäkille on matkaa vajaa 10min.  Tosin asuntolan seinät ovat aika paperia, kahtena iltana on tullut kuunneltua naapurihuoneen onnellista kuorsausta :D 

Asuntolan aula.

Lisää kuvateksti

 

Huoneessamme on pieni keittiö ja työpöytä, sekä suihku. :)

Keskiviikkona kävimme vierailemassa ylä-asteella ja saimme paljon tietoa Bilbaosta.

Tämä luokka esitteli meille powerpointein Bilbaota. :)

Torstaina päästiin työn pariin! Työskentelen Juulian kanssa samassa päiväkodissa ja lapset siellä ovat iältään 4kk - 3v. Ainoa englannin taitaja "opettaa" yhdessä toisen opettajan kanssa 4kk-9kk ikäisiä, joten ainakin alkuun olemme heidän kanssaan "vauvalassa". :) Pienet ovat ihania itkeviä räkäneniä :D Vaipanvaihtoon päästiin tänään! 

 Työpäiviemme sisältö on pitkälti pienien "palluttamista" ja syöttämistä. Voi sitä desibelien määrää, kun muksuja siinä pyörii parhaillaan 15. Mikäs sen parempaa kuitenkaan, kun vääntää oma naamasi päristen rullalle ja saada toinen kikattamaan koko sydämestään <3

 Lapsia ei valittettavasti saa kuvata, mutta heidät jokainen on puettu tälläiseen "univormuun" ;) Tytöt erottaa pojista korvakoruista. Jokainen tyttö on meinaan rei'itetty. Hyvä niin, koska kerran kaksi meinasi Anat ja Pablot mennä sekaisin :D

Fiilikset harjoittelupaikasta ovat todella hyvät. Ennen kaikkea uusi työkenttä ja tämän alan tuoma kokemus ovat minulle henkilökohtaisesti se tärkein tekijä. 

Leikkitilaa :)

Päiväkoti ulkoapäin :) "Punahilkka" :)

Tällaiset kirahvit veimme työpaikoille. Tämä kaveri nimettiin
Juulian ja Ninan mukaan Juniksi. :) Yhdellä muksulla on ¨muuten yhtä isot
 silmät kuin tällä kirahvilla. Auki ammollaan koko ajan :D On muuten kyseinen muksu koko ajan
pelästyneen näkönen. ihana <33 :D

Viikonloppuna suunnittelmissa tutustua paremmin Bilbaoon, nyt lähinnä kuljetut reitit ovat vieneet
joko supermarkettiin patonkiostoksille tai metropysäkille!
Hyvää viikonloppua kaikille! <3

-Nina <3

Itku pitkästä ilosta ja pieru kauan naurattaa.

Älyttömän pitkä päivä. 

Ellan kans päästiin vantaalla hotelliin 7 mais eilen illalla ja kolmen tunnin yöunilla kentälle. Kaikki onnistu erityisen hyvin, ei tullu mitää ongelmia. Mielialat vaihteli ääripäästä toiseen: välillä levotonta kylmää naurua ja välillä meinattiin nukahtaa pystyyn.

Ensimmäänen lento aiva jees, jopa hetkeksi kaikki nukahdettiin. Toinen lento oli mun henkilökohtaasen kokemuksen puolesta täyttä helvettiä ku heräsin siihen että kone vispaa edestakasi ja täryyttää.

Lentojen jälkeen rättipoikkiväsyksis istuttiin taksiin ja näytettiin paikalliselle Juanille osote. Ei menny aikaakaa ku rääpät lensi silmistä ja ikenet hulmuten paineltiin 120 km/h kaatosatees moottoritiellä. Juan on ammattimies. 

Kämpät on ny kondikses, tavarat purettu, jotain ruokaaki jo löydetty ja kaikki näyttää kaikinpuolin hyvältä. Vastaanotto oli lämmin ja ihmiset muutenki mukavan olosia. 

Niiku osattiin jo odottaaki, ei nämä juurikaan ymmärrä/puhu englantia. Tämän matkan aikana espanjan kieli alkaa pikkuhiljaa taittumaan paremmin. 

Huomenna lähetään sitte työpaikoille tutustumaan, saa nähdä kuinka pahasti sen jälkeen on pää sekasin kaikesta uudesta 😁 

- Juulia & Ella

Jännittyneen onnellinen

Matkalaukun sisältö löytyy toistaiseksi vielä ruutupaperilta. 

Fiilikset ovat epätodelliset. Siitä hetkestä, kun lentoliput oli varattuna, tiesi, että enää tämä ei voi kaatua. Olihan sitä tietenkin innoissaan ja että vitsi mikä mahdollisuus ja kokemus. Ja mietti sitäkin, että miksi juuri minä olen niiden mahdollisuuksien äärellä.. :)

Fiilikset ovat lähipäivinä olleet kuitenkin enemmän pelokkaan jännittyneitä, kuin innostuneita. Koti-ikäväkin tuntuu tällä hetkellä olevan jo valmiiksi.

Jännittyneen pelokas matkaan valmistautuja...

En ole hirveästi googlettanut Bilbaosta etukäteen mitään, selvittänyt lähinnä vain Google Mapsista erilaisia osoitteita ja välimatkoja esim. työpaikan ja majoituksen välillä.. Paikanpäällä ehtii sitten kokea asiat ilman googleakin :)


Eilen illalla tutustuin tarkemmin työpaikkani nettisivuihin. Niiden tutkiminen, ja tämän videon katselu: 
Päiväkoti Leioa sai itseni taas innostuneeksi ja paljon positiivisimmille fiiliksille!!  "äää pääsispä jo, tahtoo tuonne!!" 






Jossain vaiheessa ajattelin, että varhaiskasvatus on viimeisin asia, jonka parissa haluan tehdä työtä. Kakkosvuoden aikana sekin on tullut harkintaani, ja jos olisin tehnyt viimeisen harjoittelun Suomessa, olisin tod.näk hakenut paikkaa päiväkodista ja tahtonut kokea senkin kentän, ennenkuin tekisi päätöstä esim. hakea opiskelemaan alaa. Nyt pääsee kuitenkin kokemaan sen, ja vielä espanialaisittain! Hyvä, ettei ole kokemusta ennestään, niin ei ole luonut minkäänlaisia mielikuvia edes. Pääsee aloittamaan päiväkotielämän ns. puhtaalta pöydältä, eikä ole mielessään verrattavaa esim. että "Suomessa asiat tehdään päiväkodissa näin.." Avoimin ja innostunein mielin! Innostuneempi fiilis tällä hetkellä on työpaikaista, kuin itse kohdemaasta, vaikka 2 syksyä Espanjaa opiskelleena ja sen kulttuurista kiinnostuneena oli Espanja selkeänä ensimmäisenä vaihtoehtona  työharjoitteluun kaikista kohdemaista!

-Nina

TJ 5

Lähtöön viisi päivää. Olotila lähinnä pelonsekaisen onnellisen odottava. Paperiahommia ennen lähtöä tehty valtavasti ja Satu opettaja on tehnyt siinä jumalattoman työn, kiitos siis vielä siitä!! Tavarat pakkaamatta ja televisio-ohjelmat tuntuvat liittyvän lähinnä eri lento - onnettomuuksiin ja lakkoihin.

Espanjan päähän ei ole suuria odotuksia. Ehkä hyvä, kun ei oikein tiedä mitään, niin ei osaa oikeen odottaakkaan mitään! Erittäin avoimin mielin siis... :)

-Ella